Pilvet;
Niiden hento purppuran hohde
kuusta säteilee valoa silmiini.
Kosketus tyhjyyden
yön henkäys hiuksillani
orpo kysymys tuulessa.
Totuus
kuin sävel
väreilee pinnalla järven.
Vielä kuiskii puiden latvoissa
sateiden piiskaamissa hongikoissa
tuhansien vastausten
hiljainen kuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti