Valovuosien päässä

Eilen mielessäni käväisi häivähdyksenä
että jos antaisinkin sinulle anteeksi
ja päästäisin sinut elämääni;

Antaisin mahdollisuuden.

Sitten muistin
miten vuosi vuoden jälkeen itkin
ja odotin.

Ja odotin, aina turhaan.

Olen jo vuosia sitten lakannut odottamasta-
nyt sinä odotat
ja odotat
etkä ymmärrä miksi minä
olen valovuosien päässä.

Taivasta vai merta

Jallallanikaan en astunut
siitä ruosteisesta metalliovesta
joka oli niin kutsuvasti auki.

En edes kurkistanut ovenraosta
näkyykö taivasta
vai merta.

Istuin vain sijoillani
kasvoin naavaa
ja juurruin kiinni itseeni.

Tahtoni vartija

Tahtoni vartija
näytä minulle oikea suunta

kerro onko nimeni kirjoitettu kullalla metsän reunaan
vai lakastuvatko toivon terälehdet;

En paljon pyydä, vain onnen,
hitusen harmoniaa
ja kaksi pientä ripausta sopusointua.

Eilisen portaat

Katsomatta taakseni
minä jätin sinut eilisen portaille
riippumaan kiinni unohdetuissa sanoissa.

Sinä revit minulta sielun
talloit sen jalkoihisi
 niihin samoihin joilla olet taittanut matkaa kanssani.

Sinä joka et enää osaa palata kotiin
sinä jäät istumaan yksin eilisen portaille;

Minä juoksen kiinni
huomisen.                 

                                                    

Onnen puu kasvoi sydämeeni

Menin uneen jota en uskonut
kaivoin hautoja muistoilleni joita en muistanut
valon hohteessa lähdin takaisin nykyisyyteen
ja halusin uudestaan
uneen;

Maailmaan jossa ei tarvitse pelätä
eikä pettyä
kompastua
eikä paeta.

Aamun tullen kosketin uutta versoa;

Onnen puu kasvoi sydämeeni
ja kykenin heräämään.
                                                 

Koko elämä on Jos

Entä jos hiljaisuudella ei olisi nimeä;

Olisi vain hiljaista
eikä kukaan tietäisi miksi

Jos ei olisi aikaa
kukaan ei odottaisi tulevaa
eikä muistelisi menneitä

Minä olisin Ehkä
Sinä olisit Mutta.

Jos ei olisi aikaa, mitä olisi nyt?

Nyt olisi hetki, jolloin tuntuisi
että koko elämä on Jos.
                                           

Ihminen

Mitä minä pelkään?
Enhän minä ole tähti
jolla on tuhansia ikuisuuksia matkaa
toisen luo.

Mitä minä kaipaan?
Enhän minä ole orpokaan
kuin korsi yksin niityllä
tai vaahteran vanha lehti asfaltilla.

Enhän minä lintukaan ole,
siivetön.

Enhän minä ole pimeyttä
tai yötä valon keskellä.

Enhän minä ole harhaa
tai loputonta mustaa vettä
äärettömyyteen ulottuvaa.

Minä olen todellinen, vahva, ikuinen.
Minä olen ihminen. 

                                        

Sydämeni kaura

Säästä peltoni
viljelysmaani

Säästä viljani
sydämeni kaura
hetkeksi anna aikaa
ravitsen itseäni.

Säästä korteni
jotka talloit maastani,
juurettomat.

Hetken aikaa viljelen yksin.
                                                 

Toivo

Toivo taskun pohjalla
kulkee eksyneiden mukana

Toivo tuo huomisen ulottuville
valmiina lukkiutumaan
neuvottoman ranteeseen.

Huominen tuo toivon
horisontissa hopeinen hohde.

                                             

Tyyni vesi

Minä valvon
minun kynteni ovat
kaivautuneina luoliinsa

Minä valvon tulta
joka minussa sytytti liekin
palaen se vaati;

Pois, pois.

Minä valvon ajatusta
joka oivalluksen valona
täyttää jokaisen solun ja suonen.

Minä valvon
kunnes liekki hiipuu

Minä valvon
kunnes
järjen tyyni vesi
sammuttaa solujeni liekin.

Taivaan valot

Porras portaalta ylemmäs
kiipeää
paljon elämää nähnyt vanhus
kohti omaa iltaansa.

Taivaan pimetessä
suuri käsi sytyttää
taivaan valot;

Ne näyttävät tietä kohti kotia.


                                          

                                   

                                    

Pysähtynyt avaruus

Käteni ovat likaiset
kiivettyäni kiviseinää pitkin
taivasta kohti;

Tyyni, pysähtynyt avaruus.

Maapallon kokoiset pisarat
putoilevat rytmissä
kohti kivettynyttä maata.

Näetkö
kyyneleni muuttuivat timanteiksi.

Uneni vanki

"Uskokaa jo, en ole hullu" ,
huudan

ääneni kaikuu metallisessa huoneessa

hirviöiden vahvat kävet tarttuvat

pakenen hissittömässä, korkeassa talossa

päämäärättömästi juosten
törmäilen vakaviin
tuijottaviin naisiin
jotka huutavat suut auki ääneti
voimatonta tuskaansa

lukemattomat silmättömät miehet
tarttuvat
tahtovat vangita.

Olen oman uneni vanki.
                              
                                         

                                          

Pelon kasvot

Luopuminen, löytäminen
pelon liidunvalkeat kasvot.

Hyppää virtaan
anna sen viedä
lähemmäs kotirantaasi.

Luopuminen, löytäminen;

Valjenneena aamu ei pelota
yksikään hahmo ei muutu enää hirviöksi.

Pelon kasvot
aamu sumuna haihduttaa ikkunastaan

Varttunut neito

Ahneet korskuvat tammat
 hysteeriset linnut
 putoilevat mustista puista.

Ikänsä odottanut
varttunut neito
metsässä rukoilee
ahnaiden huulien
 tuskansekaista himoa;

Kahlehtikaa minut kylkiinne, pedot.


                                               

Unieni käsikirjoitukset

Kuka kirjoittaa unieni käsikirjoitukset
kun yöstä toiseen
näen tuntien pituisia elokuvia
joissa usein toistuvat
samat, tutut maisemat.

Kuka kertoisi minulle
mistä uneni ovat peräisin
ne kaikkein kummallisimmat
joita ihmettelen pitkään.

Ovatko ne alitajuntani tuotetta
vai onko jossain aineeton maailma
jossa öisin leijun sieluna?

Lennän valkeana kyyhkynä taivaalla.

                                             

Elämän viisaus

Minä istun yön reunalla
mietin
miten vähän on asioita
joilla oikeasti on väliä.

Ennen halusin aina vain lisää;
Tavaraa, rahaa, kunniaa, kauneutta
ja olin tyytymätön kun en saanut.

Enkä edes tiennyt
mitä sitten tapahtuisi
jos saisin ne kaikki.

Entä jos ei haluaisikaan
kuin opetella rakastamaan itseään
ja kaikkea elollista;

Opetella tässä elämän koulussa
olemaan hyvä ihminen
jolla lasi on aina puoliksi täynnä?

Ei siihen tarvitse tavaroita
eikä rahaakaan.

Tavara muuttuu romuksi
ja raha tomuksi;

Mutta elämän viisaus ei häviä koskaan.

                           

Vanhus

Vanhus vuoteellaan
ohuena kuin paperi;

Koko elämä tiivistyy
yhteen henkäykseen.

Iho huokuu rauhaa
varjot piiloutuvat nurkkiin.

Vanhus vuoteellaan
tehnyt sovinnon
elämänsä kanssa.
                                         

Miljoonittain tähtiä

Miljoonittain tähtiä
minä niiden alla;

Haaveilija, leijuja
siivet paidan alla piilossa.

Öisin vaellan
päivisin juurrun
 en kotiudu
 koska kotini ei juurru;

Se elää,
muuttuu usvaksi unissa.

Miljoonittain tähtiä
minä niiden alla;

Unimaailmani kodissa.
                                       

Tuhansia sinisen sävyjä

En ole katkera menneisyydestäni
sillä ilman kaikkea kokemaani
en olisi se joka nyt olen;

Olisin kuin tasaisen harmaa taivas
ilman tuhansia eri sinisen sävyjä.

Olisin kuin sammaloitunut kallio
jonka laelle yksikään ei tahdo kiivetä-

Ilman näitä kaikkia kokemuksia en tuntisi
syviä vesiä joissa ajelehdin
en lukemattomia erivivahteisia tuoksuja.

En sykkisi elämää.           

Kuivan maan kaktus

Sinua ei ole minulle olemassa
olet minulle vain käsite
persoonaton elämän alkulähde
nimetön maa johon juurruin.

Sillä kuivimmankin seudun kaktus
tarvitsee ravintoa eläkseen.

Minä olen sinulle
kuivan maan riutunut kaktus;

Kaikki on jo liian myöhäistä,
äitini.
                                              

Enemmän elossa

Mieleni vuoristorata
tunteideni tuulimylly
ajatusteni, ideoideni, oivallusteni muurahaispesä;

Ne kaikki vuorottelevat
tyynen
seesteisen
harmonisen olemassaolon kanssa.

Olenko minä tänään
enemmän elossa
kuin eilen?
                                     

Harvinaisen valveilla

Tänään päästän itseni
vapaaseen lentoon
kahlehtimatta itseäni asfalttiin.

Tänään en anna turtumuksen
kutoa verkkojaan silmiini
estäen minua näkemästä
kuka todella olen.

Tänään olen harvinaisen valveilla.

                                           

Lamauttava pistos

Helpoin tie olisi
 hävitä pisteeksi kasvomereen
 olla vaatimatta oikeutta
 miljoonille ajatuksilleen;

Hyväksyä samaistumisen lamauttava pistos.

Tuntea luissaan
 yksilöllisyyden hajoaminen

Alistua muurahaiseksi valtavaan kekoon
 jonka kuninkaina ja kuningattarina
 ovat ne jotka eivät huomanneet ajoissa.

                                 

Elämän tuoksu

Joka ikinen päivä
olen hieman enemmän kuin eilen;

Herkkä, aikuinen, lapsi.

Herkkä puoleni kokee maailman joka solullaan
 kuulee sen sävelen
 miljoonat eri sävyt.

Aikuinen minussa
 jäsentelee elämän osaset
 luvuiksi kohtalon kirjaan.

Lapsi minussa
tekee enkelin
 unelmien ensilumeen.

Joka ikinen päivä
hengitän väkevää elämän tuoksua.

Yöllä on kasvot

Yön silmät ovat
tänään sinisemmät kuin eilen;

Ne kutsuvat avaruuteensa.

Ja pian minä tulen
naulaksi unimaan porttiin
 soinnuksi nimettömään sävellykseen.

Yöllä on kasvot;

Minun kasvoni piirtyvät unen ikkunaan.

Kastanjapuun alla

Kastanjapuun alle pudonnut korvakoru
 muistuttaa menneestä
  saa ajattelemaan;

Että mennyt hetki on koko ajan tässä
 se ei lakkaa olemasta
 se vaikuttaa kaikkeen mitä olen.

Kastanjapuun alla
on uupunut levännyt
yksinäinen itkenyt
onnellinen laulanut.

Juoksen itseäni pakoon

Aika kiitää
 kuin lattialle karannut elohopea
  ei aina ehdi mennä itsensä sisään
  ja kysyä: kuka olet?

Joskus asetan oitseni kyseenalaiseksi
 juoksen itseäni pakoon;

Joskus koitan juosta ajatuksiani kiinni
ne leijuvat tavoittamattomiin
 kuin tuulen irroittama lehti
 syksyisellä nurmikolla.

Minä juoksen itseäni pakoon
 etten huku roudan alle.

Tyyni ulappa

Katsoen itseni sisään
 levähdin hetken.

Punaiset viivat kirjoituksessani
 alleviivaukset ajatusteni riveissä.

Vähemmän sanoja
 enemmän tekoja.

Vähemmän ajatuksia
 enemmän tyyntä ulappaa.

Joka hetki

Joka hetki
 piirrän omaa karttaani
 omassa avaruudessani.

Nyt on tulevaisuus
nyt on eilinen
 menneisyys
  nykyisyys.

Kirjailen silmäsi
 kuvioksi samettiini.

Joki

Joen mutaisella töyräällä
rannan tuntumassa
 kivi vierähti veteen;

Kukaan ei sitä työntänyt.

Päivä vaihtuu
aika kuluu
rypyt syvenevät.

Mudassa ei näkynys askeleitani.

                                   

Aika odottaa kulkijaa

Kävelen hitaasti;

Kyllä aika odottaa kulkijaa.

En kompastu,
 ja jos kompastun, en sure.

Ja jos sormeni takertuvat menneeseen
 repäisen itseni irti
 ja juoksen.                
                                       

Kaikki muistoni

Vedän kiinni kaihtimet eilisen
 ja synkkyyden
  pakenen

Läpi kyynelten näen hohteen
sen jonka pääsyyn sydämeeni
 estin

Piirsin kaikki muistoni
yhdelle ja samalle
 haalistuneelle paperille

Eikä kuu taivaalla
tiedä missä on.

Lumihiutale hangella

Kiire elää
kiire kuolla
 kiire korjata hedelmät.

Tänään irroitan
katseestani tähdet
 sinulle ne annan.

Hymy
 silmistä sisimpään;

Viileä kätesi hiuksillani
kuin lumihiutale hangella.

Tyttö kävelee ohitseni

Harmaa,
 sumuinen päivä.

Tiellä kävelee
 kalpea tyttö
 kohti suurta tiilitaloa.

Tyttö kävelee ohitseni
 jatkan matkaani
 hän pysähtyy ja katsoo minua
 suurin kiiltävin silmin.

Tyttö minulle sanoo
 melkein kuiskaten;

Minäkin tahtoisin
 olla iloinen.

Perhonen

Pieni yöperhonen
mustalla oksalla.

Perhonen lensi kädelleni
eikä tahtonut pois.

Kuulen ajatusteni kuiskauksen
kun kuljemme poispäin
 kaksi yksinäistä;

Perhonen ja minä
varjoina varjojen joukossa

Tuhansien vastausten kuoro

Pilvet;

Niiden hento purppuran hohde
 kuusta säteilee valoa silmiini.

Kosketus tyhjyyden
 yön henkäys hiuksillani
  orpo kysymys tuulessa.

Totuus
 kuin sävel
  väreilee pinnalla järven.

Vielä kuiskii puiden latvoissa
  sateiden piiskaamissa hongikoissa
    tuhansien vastausten
    hiljainen kuoro.

Maailma pesee kasvojaan

Meri on minussa;

Sisälläni aaltojen lailla
 vellova myrsky

Ajatukseni
 kuin hiljainen ääni veden pinnassa.

Mielessäni on
 enää tyhjää

Minä kuulen
 kuinka levoton sade
 heittäytyy raivolla ikkunaan

Ja maailma pesee likaisia kasvojaan.

Muistot

Minun ajatuksissani asuu yö
musta
päivän auringosta väsynyt.

Minäkin olen ikävöinnistä väsynyt
ja minun kyyneleeni
ovat liian painavia tänään.

Sateessa
taivaan tuskan pudotuksessa
minä asun
 ja muistot tiivistyvät
 pisaroiksi hiuksilleni.

Elämännälkäinen

Yö;

kuunsäteet tunkeutuvat varjoni läpi
 sieluni läpi

Täysikuun nälkäinen hehku.

Minä olen elämännälkäinen
ja silti vapisen pelosta.

Pienen eläimen silmät
hehkuvat kivikossa.

Yksinäinen sadepisara liimautuu poskeeni
pyyhin sen pois.

Vai oliko se kyynel?

On kaukana taivas

Itkustani etsin toivoa
katoavaan valon juoksen.

On kaukana taivas
 sumusta painavat oksat
  tähtien lailla
  kimaltava itku.

En enää usko lupauksiin
en aurinkoon huomenna loistavaan
en sateeseen.

Menen varjoni linnaan
suruni jokeen;

Onneni peittävään
mustaan puuhun.

Sumun hartioille

Sinä laulat sateessa
 äänessäsi pisaroita

Minä tulen kaukaa
 sinun ajatuksistasi

Minä muutun sateeksi
 ja sumuksi

Sinä kuljet sateessa
 minä sumuna taivaalla
 jossa tuuli avaa sylinsä
 ja päästää pilvet pakoon
 minun hartioilleni;

Sumun harioille.

Minä olen yö

Metsässä
 tuuli vaeltaa puusta puuhun
 tuuli veltaa sanasta sanaan
 ja tämä hiljaisuuden kaikiu
 tiivistyy minuun
  joka olen hiljaisuus.

Sanaton on sävel
 jolla herätän henkiin
 pimeyden silmät.

Minä olen yö
 ja minussa on
 tuhat pakenevaa valonsädettä.

Ajatusteni ääni

Istun illalla yksin
taivas on tuulesta juopunut
 puu juo kasteen viiniä
 eikä kuule lokin valitusta.

Istun illalla yksin
selkäni takana
uneliaat pensaat
 taivaankannella
 yrittää lintu kiihdyttää itseään vauhtiin.

Istun illalla yksin
tuulen leikki tiivistyy pisaroiksi;

Ensi kertaa kuulen
yksinäisessä koivussa
 ajatusteni äänen.

Maailma lipuu ohitseni

On oikeastaan pelottavaa
 herätä joka päivä
  tietämättä
   käykö enää nukkumaan.

Pelko lamauttaa
 koska sitä ei voi aavistaa.

Kaikki voi romahtaa sadasosasekunnissa.

Mutta jos ajattelen noin,
 en uskalla nauttia elämästäni
  koska tärisen sänkyni alla;

Katselen kuinka maailma lipuu hiljalleen ohitseni.

Sinä, sieluni

Mikään ei ole turhaa-
 joka paikassa sanotaan
 silti tuskin huomaan elämääni
   joka päivä;

Niin paljon tulvii sanoja ja kuvia päähäni.

En muista olla minä
kun vain pitäisi päteä jotenkin
näyttää kaikille
että on tärkeä.

Mutta ei sillä ole oikeastaan väliä
 sillä tiedän että nämä ajatukseni eivät lopu
  ne vain hetkiksi hiljenevät.

Sinä, sieluni,
 olet väkevä, runsas, vahva;

Näytät joka päivä enemmän kasvojasi minulle.

Ehkä vielä jonain päivänä voin sanoa
 tuntevani sinut.

Kaipuu

Silmissäni suuri ikävä

sylissäni kaipuu

ikäväni meressä

lohtua etsin

  peittelijää

   kyselijää

Täällä ne ovat kaikki kasvottomia

kävelevät ohi sokein silmin

kuuroin korvin

karhein, kylmin käsin

eivät katso minuun joka anelen

yksin upottavilla soilla

eksyttävissä metsissä

lakoontuneilla pelloilla.

Linnun viimeinen valitus huulillani

minä katoan metsään

olematta olemassa.

Kunpa tulisit.

Minua ei ole olemassa

Näkymätöntä
on se ilo jota ääneti huudan julki
hymyilemälläkään en paljasta

katson vain pois
tyhjyyteen

älä sinäkään katso minua
joka kuljet ohitse;

Olet minulle vain pisara kasvomeressä
nimi listalla

Anonyymi anonyymien joukossa.

Minä katoan elämästäsi varkain
niinkuin tulinkin

aavistuksen kaltaisesti
huomaamatta ovesta paikalleni astuin.

Katsokaa lävitseni, sillä minua ei ole olemassa.

Sudenkorennon vuorokausi

Sade jättää ikkunaan uurteet

jotka väreilevät

auringon valossa

kuin sudenkorennon siivet.

Sudenkorennon vuorokausi

on minulle ikuisuus

kun odotan sitä

joka minut pelastaa itseltäni

ja saa uskomaan

että tänään ei ole vielä liian myöhäistä

lähteä eteenpäin.

Keneltä pitää kysyä

Keneltä pitää kysyä

onko jo yö

kuka vastaisi minulle

minne pitää suunnistaa

kun en asfaltilta löydä

kuivunein, kovin käsin.

Viisipennisen kokoinen

oli unelmani

joka karkasi katuviemäriin

vieri ulottumattomiin

eikä minulla ollut rohkeutta etsiä.

Edes taskuistani

Myötätuulessa

Myötätuulessa kulkevat kurjet

Puut varjoineen
 repeytyvät siruiksi

Tuulessa tapaa hahmo toisen;
Löytää, kietoutuu, sulautuu
 koskettaa ikuisuutta
 jäädäkseen sen viitan alle.

Metsässä vanha kuusi
naavainen
peittää vaipallaan
yksinäisyyden siemenen;

Hyväilee uneen.

Myötätuulessa sulautuu hahmo toiseen.

Kuoret

Miljoonittain kuoria
 unohduksen kanervikoissa;

Tylyjä naamioita
töykeitä tokaisuja.

Kerskakatseisten kypsymättömiä hedelmiä.

Tahdon haltija

On ehkä vesi vielä viileää
tahtoni joessa.

Hetki vain sen kiehuvaksi räjäyttää;

Riittää kun kädelleni tulee käsi
 ja sivaltaa lauttani pirstaleiksi.

Rikkoo laiturit
polttaa puut
 joentöyräät raiskattuine rankoineen
 levittäytyvät rujoine kasvoineen.

Ehkä jossain pohjan mudassa
 vaanii Tahdon haltia;

Heittää verkkonsa silmilleni
eikä irroita vaikka pyristelen.

Polku

Olisin nähnyt polun;

Yksi kivi auringon murentama
vain johti tieni harhaan.

Ei niitty niin laaja ollutkaan
kuin metsän reunasta näytti.

Oli okaiden repimät pohkeeni
valmiit minut johtamaan takaisin.

Polku vain vanhenneena
oli jo umpeen kasvanut.

Tuhatjalkainen keskellä toria

Televisio
sinkoaa minuun
tuhansia nuolia
 joka sekunti

Minä tiedän että minulla on suojapanssari
mutta silti pelkään
katoavani siihen joka ei ole totta.

Tunnen oloni joskus eksyneeksi
kuin tuhatjalkainen keskellä toria
joka ei löydä yhtään pelastavaa ruohonkortta.

Muovi-ihmiset

Katu täynnä ihmisiä
 muovi-ihmisiä
 joista yksikään ei katso minuun.

Hetkinä
 kun nykyisyys pysähtyy
 tahtoisin olla lintu
  pyyhkäistä siivelläni ajan unohduksiin.

Ehkä minullakin jo
kasvot alkavat kovettua
ja silmät muuttua nuken silmiksi.

Vakava mies

Vakava mies yksin
pimeässä istuu.

Halaa pimeä kuun kylkiä
rutistaa ja takertuu.

Kaislikossa kuuluu
lammen hengen hiljainen kuiskaus.

Vakava mies
miettii
 piirtää katseellaan
  viivan mustaan veteen.

Eksyy öinen tuuli hiusten telttaan.

Hiipivät varjot lähemmäs

Hiipivät varjot lähemmäs
 mustat varjot
  kohti minua

Vaeltavat valtavat mustat linnut
 pohjoisesta etelään

Vaeltavat pelon pääskyset
 minuun.

En ole eksynyt
 vaan löytänyt.

Ja yhä etsin
 ja löydän;

Sinun rakkautesi hehkun
 joka karkoittaa varjot
  ja linnut.

Rakkaus

Rakkaus;

Aavistus taivasta
 pisara merta
  henkäys tuulen
   valo päivän
     pimeys yön.

Rakkaus;

Kuin koskettaisi aaltoja
 lintuna levittäisi siipensä
 puden syleillä.

Rakkaus;

Joka hetki liimattuna
 sydämen seinämiin.

Valo jonka sytytit

Vaikka sade, pimeys lamaannuttaa
 Vaikka taivas
  puiden yllä on;

Raskas hämärä.

Vaikka luonas' en aina oo
en lähelläs

Silti vierelläs joka hetki
sieluni.

Silmissäni valo jonka sytytit.

Runopotpurri

Lapsena minä lauloin heleästi
kaikkien korvien kuulla.

Nyt laulan vain mielessäni
kun usva-aamu aukeaa auringoksi
kun yön samettiportti
sulkeutuu juovaksi horisonttiin.

Kun kaunis lintu hopeasiipinen
lehahtaa ylläni lentoon.

                                        

..............................


Luonasi
ja luotasi pois;

Myrsky
musertaa maita
saa sementin halkeamaan

Murtaa padot
sulattaa sydänjäät.

Kaksi pyörteessä;
Uimataidottomat
haaksirikkoutuvat ymmärryksen saarelle.


                                         

-----------------

Ymmärrys siitä miksi elän
tuli vastaan eräänä sateisena yönä
kun ikkuna oli jäänyt auki.

Kun hiljaisuus tiivistyi iholleni kuin muuriksi
tajusin etten voi elää ellen tunne

En voi hengittää
ellen kuule hengitykseni kaikua.


                                        

------------------

Joka ikinen yö
minä olen
valkosiipinen lintu;

En saa kiinni pilviä
mutta pääsen korkeammalle kuin ajatus.

                                      

-----------------

Ei minulla ole vieläkään
sitä hopeista taikasauvaa
jolla taikoisin pois
kyyneleet eksyneiden silmistä.

On vain nämä kädet
jotka annan maljaksi
janoisten juoda.

                                 

Huomisen kasvot

Pitkä käytävä
 sumuiset seinät

Haparoivin askelin astelee
 yksinäinen.

Suortuvat poskilla
 kiiltävin silmin.

Seinissä halkeamat
 huutavat kuin avoimet suut
  en käänny katsomaan.

Kuljen sisään avoimesta ovesta;

Kutsuvana hehkuvat huomisen kasvot.

Syksyn käsivarsilla

Valo
 keskellä mustaa

Hehku silmissä
 huomisen kasvoilla hymy.

Minä istun pimeässä
 menneet ovat päivät
 jolloin en elänyt.

Mennyt on katkeran varjo
sateen piiskaamat posket.

Valo
keskellä pimeyttä
 syksyn käsvarsille nukahdan.

Oivalluksen kruunu

Se hetki
jolloin tajusin elämän;

Että juuri tämä hetki on kaikki
 tässä ja nyt
  liikahtamattomana
   järkähtämättömänä
    pysähtyneenä.

Minä sain sen kiinni
vaikka se oli vain pieni hiekanjyvä
ulapan selällä.

Minä sain oivalluksen kruunun
 hiuksilleni;

Vaikka se painoi minun silmäni maahan.

Nainen Usvassa

Levoton taivas poskilleen
 varjojen naista piirtää

Usva vihreänä kumartuu
 kiinni pitämään;

Ei vielä yö
 eikä enää päiväkään
 vaan ei kiirehtiä tähdet
 tahdo tanssiaan.

Rantahiekkaa raapii
kuoriaisen askel.

Peittää jo tyhjyys
päivän selän
hyväilyllään nukuttaa.

On jo kiire huominen tavoittaa
 ei tahdo nainen onneaan kadottaa.