Auringonkukkia ja hunajaa

Ei tämä paikka
ole minua varten
täällä vain vakavat ja kalpeat kasvot
hymyttöminä päivästä toiseen;

Minä kaipaan valoa, iloa aitoa
auringonkukkia ja hunajaa
joka hehkuu pikkutytön hiuksissa
viljapellossa
 keväisessä auringonlaskussa;

Ei kalvakka yö minua ruoki
ei ravitse minua pimeä
en yön lapseksi koskaan sopeudu.

Ei minua ravitse draama
ei melankolia
 vaan kuulaiden kevätaamujen heleys
   kirkkaus;

Lapsi joka hymyilee äitinsä rinnoilla.

Herra epätoivo

Ei tule enää luokseni Herra Epätoivo
ei kättele minua kylmin käsin,  ilmeettömin kasvoin
ei takkiaan enää aseta hartioilleni.

Ei hän ole enää tervetullut
painavalla kädellään minua koskettamaan
ei lohduttomia kyyneleitä
hän enää saa silmiini.

On painavat, raskaat saappaat
astelleet kauaksi menneisyyteen
on porttini ikuisesti lukittuna

Ei ole enää sijaa majatalossa.

Ei talossani enää asu naista
joka haluaa antaa lihansa, luunsa, sielunsa ja mielensä sinulle
Herra Epätoivo
ja kaikille jotka vannovat sinun nimeesi.

Ei alaistesi maailmantuska
enää minua houkuttele
ei kiedo pauloihinsa
surumielinen katse.

Ei alaistesi huomisen pelko
viha, inho ja pessimismi
enää herätä minussa halua pelastaa rakkaudellani

Sillä minäkin olen arvokas
ansaitsen arvostusta, kunnioitusta ja sitä että minua vaalitaan
autetaan ja tuetaan.

Hyvästi, herra Epätoivo. Ikuisesti.

Maailman reunalle

Sinä et ole vahva, vaan heikko.
Sinä tarvitset tunteillesi rannan johon ne voivat ajelehtia
itsekin ajelehdit kuin kaarnalaiva
vailla päämäärää-

sillä kyllä sinä tiedät sen hyvin ettet kanna taskuissasi
vastauksiakaikkiin elämän kysymyksiin (vaikka niin aina väität)
etkä sinä ole ainoa ihminen joka tietää miten tätä elämää pitää elää.
Sinä haluat vain uskotella minulle niin. Itsellesi et, koska tiedät ettei sinulla ole voimaa siihen,
sinun pitää imeä elämänvoimasi muista.

Todellisuudessa sinä olet hauras kuin haavanlehti
vapiseva hento oksa myrskyn kourissa;

etsit viereesi  puuta
jolla on juuret tiukasti maassa
jotta voisit juurillasi
imeä tältä ravintoa.

Sinä imit päivä päivältä
minusta persoonani, elämänhaluni, uskoni huomiseen
ja rakkauteen.

Mutta lopulta minä tajusin että se kaikki on vain suurta valhetta
sillä et sinä oikeasti ketään tarvitse
kuin vain tunteaksesi
että joku on alapuolellasi.

Minä nousin vahvoille siivilleni ja lensin luotasi
Maailman reunalle.

Hentoja lauluja

Kuura maan, oksat elämän,
lehdettömät puut,
taivas palelee;

Pilvet viittansa sille ojentaa.

Säde auringon
kajo päivän
kuiskaus hetken sinisen
 joka päivää kohti kumartaa.

On harmonia ilmassa
  puiden oksilla hentoja lauluja

Säveliä suloisia kaikkialla ilmassa.



                                                   

Elämänhalu

Tänään minulla on paljon ässiä hihassani
ja yksi toisensa jälkeen ne putoilevat alas lumeen
ja jäätyvät

Mutta silti ei minulta voima lopu
vaan minussa on salaista energiaa
joka näkyy kun katsoo tarkasti silmiini;

Siellä se kuitenkin hehkuu, elämänhalu.

Valo

Katsokaa tänne päin
enkelit

Minä olen syntynyt teidän kuvaksenne
 vaikka olen vasta puolivalmis

Sinä päivänä kun siipeni ovat kasvaneet täyteen mittaansa
 minä tulen luoksenne ja pyydän että ottaisitte minut yhdeksi teistä

Teistä jotka olette kaiken alkuvoimasta ammentaneet itsellenne voiman
valon

Kaikenkattavan
 universaalin energian

Päättymättömän, ikuisen rakkauden
ja voiman joka ei koskaan ehdy;

Energian joka ei koskaan lopu.

Minä olen hengittävä ilmaanne.



                                           


                                       

Tämä päivä ei ole unelmia varten

Haaveilen
että olisin lintu
ja voisin nähdä kaiken tämän korkealta
kokonaisuutena

rikkoutumattomana

Jumalan luomana ihmeenä;

Mutta päivä päivältä toiveeni haalenee
muuttuu tomuksi ja valuu sormieni välistä
polttaen
  viivähtäen hetken hengitysilmassa,
    hengästyttävänä tuoksuna.

Tämä päivä ei ole unelmia varten.





                                         

Pelko

Vaikka joskus
 tulevaisuus pelottaa
 en pelkää sairauttani
 
joka voi tehdä minusta kykenemättömän
   harrastamaan
     tekemään työtä
       tai toisinaan edes nousemaan sängystä.

En tiedä johtuuko se siitä

ettei pelko ole realistista
ennen kuin syy on tässä ja nyt.


                                                   

                                           

Haavemaahan

Haavemaahan
olen saapunut

lentänyt ohitse pilvien, puiden ja kuun.

Sun sylissäs kotini
sydämessäs sieluni
kädessäsi käteni.

Haavemaahan
olemme matkalla tänään
horisontissa näkyy hohde
ei enää näy varjot, ei tuulinen ulappa,
tyvenenä selkä
  hyräilee hiljaa.