keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Auringonkukkia ja hunajaa


Ei tämä paikka
ole minua varten
täällä vain vakavat ja kalpeat kasvot
hymyttöminä päivästä toiseen;

Minä kaipaan valoa, iloa aitoa
auringonkukkia ja hunajaa
joka hehkuu pikkutytön hiuksissa
viljapellossa
 keväisessä auringonlaskussa;

Ei kalvakka yö minua ruoki
ei ravitse minua pimeä
en yön lapseksi koskaan sopeudu.

Ei minua ravitse draama
ei melankolia
 vaan kuulaiden kevätaamujen heleys
   kirkkaus;

Lapsi joka hymyilee äitinsä rinnoilla.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Herra epätoivo


Ei tule enää luokseni Herra Epätoivo
ei kättele minua kylmin käsin,  ilmeettömin kasvoin
ei takkiaan enää aseta hartioilleni.

Ei hän ole enää tervetullut
painavalla kädellään minua koskettamaan
ei lohduttomia kyyneleitä
hän enää saa silmiini.

On painavat, raskaat saappaat
astelleet kauaksi menneisyyteen
on porttini ikuisesti lukittuna

Ei ole enää sijaa majatalossa.

Ei talossani enää asu naista
joka haluaa antaa lihansa, luunsa, sielunsa ja mielensä sinulle
Herra Epätoivo
ja kaikille jotka vannovat sinun nimeesi.

Ei alaistesi maailmantuska
enää minua houkuttele
ei kiedo pauloihinsa
surumielinen katse.

Ei alaistesi huomisen pelko
viha, inho ja pessimismi
enää herätä minussa halua pelastaa rakkaudellani

Sillä minäkin olen arvokas
ansaitsen arvostusta, kunnioitusta ja sitä että minua vaalitaan
autetaan ja tuetaan.

Hyvästi, herra Epätoivo. Ikuisesti.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Maailman reunalle

Sinä et ole vahva, vaan heikko.
Sinä tarvitset tunteillesi rannan johon ne voivat ajelehtia
itsekin ajelehdit kuin kaarnalaiva
vailla päämäärää-

sillä kyllä sinä tiedät sen hyvin ettet kanna taskuissasi
vastauksiakaikkiin elämän kysymyksiin (vaikka niin aina väität)
etkä sinä ole ainoa ihminen joka tietää miten tätä elämää pitää elää.
Sinä haluat vain uskotella minulle niin. Itsellesi et, koska tiedät ettei sinulla ole voimaa siihen,
sinun pitää imeä elämänvoimasi muista.

Todellisuudessa sinä olet hauras kuin haavanlehti
vapiseva hento oksa myrskyn kourissa;

etsit viereesi  puuta
jolla on juuret tiukasti maassa
jotta voisit juurillasi
imeä tältä ravintoa.

Sinä imit päivä päivältä
minusta persoonani, elämänhaluni, uskoni huomiseen
ja rakkauteen.

Mutta lopulta minä tajusin että se kaikki on vain suurta valhetta
sillä et sinä oikeasti ketään tarvitse
kuin vain tunteaksesi
että joku on alapuolellasi.

Minä nousin vahvoille siivilleni ja lensin luotasi
Maailman reunalle.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Hentoja lauluja

Kuura maan, oksat elämän,
lehdettömät puut,
taivas palelee;

Pilvet viittansa sille ojentaa.

Säde auringon
kajo päivän
kuiskaus hetken sinisen
 joka päivää kohti kumartaa.

On harmonia ilmassa
  puiden oksilla hentoja lauluja

Säveliä suloisia kaikkialla ilmassa.



                                                   

torstai 18. joulukuuta 2014

Elämänhalu

Tänään minulla on paljon ässiä hihassani
ja yksi toisensa jälkeen ne putoilevat alas lumeen
ja jäätyvät

Mutta silti ei minulta voima lopu
vaan minussa on salaista energiaa
joka näkyy kun katsoo tarkasti silmiini;

Siellä se kuitenkin hehkuu, elämänhalu.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valo

Katsokaa tänne päin
enkelit

Minä olen syntynyt teidän kuvaksenne
 vaikka olen vasta puolivalmis

Sinä päivänä kun siipeni ovat kasvaneet täyteen mittaansa
 minä tulen luoksenne ja pyydän että ottaisitte minut yhdeksi teistä

Teistä jotka olette kaiken alkuvoimasta ammentaneet itsellenne voiman
valon

Kaikenkattavan
 universaalin energian

Päättymättömän, ikuisen rakkauden
ja voiman joka ei koskaan ehdy;

Energian joka ei koskaan lopu.

Minä olen hengittävä ilmaanne.



                                           


                                       


Tämä päivä ei ole unelmia varten

Haaveilen
että olisin lintu
ja voisin nähdä kaiken tämän korkealta
kokonaisuutena

rikkoutumattomana

Jumalan luomana ihmeenä;

Mutta päivä päivältä toiveeni haalenee
muuttuu tomuksi ja valuu sormieni välistä
polttaen
  viivähtäen hetken hengitysilmassa,
    hengästyttävänä tuoksuna.

Tämä päivä ei ole unelmia varten.





                                         

Pelko

Vaikka joskus
 tulevaisuus pelottaa
 en pelkää sairauttani
 
joka voi tehdä minusta kykenemättömän
   harrastamaan
     tekemään työtä
       tai toisinaan edes nousemaan sängystä.

En tiedä johtuuko se siitä

ettei pelko ole realistista
ennen kuin syy on tässä ja nyt.


                                                   


                                           

maanantai 15. joulukuuta 2014

Haavemaahan

Haavemaahan
olen saapunut

lentänyt ohitse pilvien, puiden ja kuun.

Sun sylissäs kotini
sydämessäs sieluni
kädessäsi käteni.

Haavemaahan
olemme matkalla tänään
horisontissa näkyy hohde
ei enää näy varjot, ei tuulinen ulappa,
tyvenenä selkä
  hyräilee hiljaa.






                                               

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tänään en jaksa nousta

Makaan tässä
enkä tänään jaksa nousta

Makaan tässä-

aavikolla, pakastimessa, jäätiköllä;

Yhdentekevää, sillä tänään en jaksa nousta



                                   



sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sinua varten

Minulla ei ole paljon.
Minä en voi antaa sinulle rikkautta,
ylpeyttä urastani tai koulutuksestani
  tai edes lupausta siitä että tulen olemaan terve ja voimakas.

Minulla ei ole sinulle muuta
kuin tämä väsynyt kehoni;
Vapisevat käteni ja voimattomat jalkani, särkevä pääni
sekä hellyyteni, huolenpitoni, empatiani;

Rakkauteni, koko sieluni.

Jos haluat minut tällaisena
joka väsyy kolmen tunnin jalkeilla olosta
joka välillä valittaa kun koskee ja kolottaa
ja joka ehkä joskus tarvitsee apuvälineitä liikkumiseen;

Tässä minä olen, sinua varten.
Mieluiten ikuisesti.



                                                 

lauantai 16. elokuuta 2014

Hiipikää minua lähemmäs

Hiipikää minua lähemmäs, koirat
haistelkaa minua tarkasti
 sillä ette ole koskaan haistaneet kerralla
  yhtä paljon rohkeutta.

Rotat, jyrsikää kengännauhojani
  kiivetkää jalkojani pitkin
   sillä minun jaksani ovat terästä
     ja käteni kuin tikarit.

Minua on ihan turha pelotella.





                                         

Ambulanssi

Purppuranpunaisella taivaalla
ajelehtii pilvien loppumaton jono

auringonsäteet työntävät miekkansa hahtuvakerroksen läpi

valaisten pimeimmänkin metsän kolkan

kiven takana enkeli
  siivet repaleisina
    katsoo taivaalle
      ja toteaa, että ambulanssi on tulossa.


                                     

maanantai 11. elokuuta 2014

Nainen yön reunalla

Nainen yön reunalla
leijuu lintuna taivaalla
 hyppää korkealta
  syöksyy alas
    kunnes siivet alkavat kantaa.

Nainen yön reunalla
 herää vessaan
   lyö varpaansa ovenkarmiin
    tarkistaa onko kello soimassa.

Nainen yön reunalla
  ihailee isoa sinistä, smaragdisilmäistä kissaa
   ja käy lähimarketista ostamassa punaista villalankaa
    lentäen.

Nainen yön reunalla
  kulkee suurkaupungissa näkymättömänä
  ihmisten läpi
    kunnes joku suurisilmäinen lapsi
         huomaa ja sanoo;

Äiti katso, plinsessa.

                               

                                   

Parempi lääkitys

Kaikkein pelottavinta on
  kun ajattelee elämäänsä taaksepäin;

Suuren katastrofin aamuna olen vain herännyt tyynenä ja levollisena
ja miettinyt mitä uusi päivä tuo tullessaan.

Jälkikäteen on ajatellut
  että jos olisi tiennyt
    ei olisi noussut sängystä.

Sängyssä maatessakin tosin
  voi kärpänen lentää väärään kurkkuun
   verisuoni katketa päästä
      rattijuoppo ajaa seinän läpi
       tai makuuhuoneeni kokoinen meteoriitti
        pudota päälleni
           ja minusta ja elämästäni jäisi muistoksi vain kasa tuhkaa.

Jokaista päivää ei voi pelätä
sillä jos pelkää 
ei voi elää
eikä voi elää
jos ei edes vähän pelkää.

Sillä jos ei pelkää menettävänsä jotain jonka on saavuttanut
ei voi olla onnellinen.

On myös eräs toisenlainen vaihtoehto;

Hankkia parempi lääkitys.



                                                       

Arvokas

Joskus on vaikea käsittää
että nyt voi vain elää;

Miettimättä joka ikinen päivä millaisella tuulella mahdat olla.

Vuosien myötä sitä vaan hyväksyy
ettei ihan kaikki ole koskaan hyvin
 joku hiertää, jos ei muu
 niin väärässä asennossa oleva ovenkahva
   tai kahvilusikka tiskipöydällä.

Ja että vain minä olen se jossa on vikaa.

Et sinä vahva ole- hauras kuin haavanlehti, itsetuntosi on kuin ohutta jäätä
 joka murtuu kun siihen tökkää höyhenellä.
En minä ole katkera
  vaan kiitollinen siitä että opetit minut näkemään 
  että olen arvokas
  ja ansaitsen rakkautta
    jota myös itse kykenen antamaan. 

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Valon tuoja

Haaveisiini jään
hämärään
antoivat uudet päivät minulle uuden sielun
vanha jäi tomun alle.

Tämä olotila, kuin kelluisin tyynessä järvessä
ympärilläni silmänkantamattomiin
pelkkää sileää pintaa.

On joskus vaikea ymmärtää
että itse olen muokannut tämän päivän
en ole aiemmin
vain ollut valmis
sitä vastaanottamaan

Sinä,
 harmonian kuningas
tuot minulle valon.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Karavaani kulkee ohitse

Herkkä, hajamielinen runotyttö
 kasvoi naiseksi

haaveillen, uneksien.

Joskus unohtaen itsensä portaille istumaan
ja tuijottamaan sulkeutuvaa ovea.

Joskus unohtaen itsensä kadulle seisomaan,
katsomaan, kuinka karavaani kulkee ohitse.









Salaman iskemänä

Hän sanoi että jäisin yksin ikuisesti jos joskus lähtisin
 minä en uskonut häntä
ja lähdin
 sillä tiesin että minulla on vielä paljon annettavaa
    jollekin toiselle.

Hopeisten oksien takaa
minä kurkistelin hetken
 ja sitten oivalsin- kuin salaman iskemänä;

Että vastaus oli lähempänä kuin arvasinkaan.

Sinä olit koko ajan elämässäni,
 huomasin arvosi kun aika oli oikea.

Aion tehdä kaikkeni että olisit onnellinen.

Sateen selän takana

Katson sateella ikkunasta ulos
enkä ymmärrä miten lähellä onkaan se päivä
jolloin katsoessani ulos
näin vain sadetta.

Nyt näen sateen selän takana
 piileskelevän auringon.