Sinä et ole vahva, vaan heikko.
Sinä tarvitset tunteillesi rannan johon ne voivat ajelehtia
itsekin ajelehdit kuin kaarnalaiva
vailla päämäärää-
sillä kyllä sinä tiedät sen hyvin ettet kanna taskuissasi
vastauksiakaikkiin elämän kysymyksiin (vaikka niin aina väität)
etkä sinä ole ainoa ihminen joka tietää miten tätä elämää pitää elää.
Sinä haluat vain uskotella minulle niin. Itsellesi et, koska tiedät ettei sinulla ole voimaa siihen,
sinun pitää imeä elämänvoimasi muista.
Todellisuudessa sinä olet hauras kuin haavanlehti
vapiseva hento oksa myrskyn kourissa;
etsit viereesi puuta
jolla on juuret tiukasti maassa
jotta voisit juurillasi
imeä tältä ravintoa.
Sinä imit päivä päivältä
minusta persoonani, elämänhaluni, uskoni huomiseen
ja rakkauteen.
Mutta lopulta minä tajusin että se kaikki on vain suurta valhetta
sillä et sinä oikeasti ketään tarvitse
kuin vain tunteaksesi
että joku on alapuolellasi.
Minä nousin vahvoille siivilleni ja lensin luotasi
Maailman reunalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti