Kuura maan, oksat elämän,
lehdettömät puut,
taivas palelee;
Pilvet viittansa sille ojentaa.
Säde auringon
kajo päivän
kuiskaus hetken sinisen
joka päivää kohti kumartaa.
On harmonia ilmassa
puiden oksilla hentoja lauluja
Säveliä suloisia kaikkialla ilmassa.
Melkein tuli kyyneleet silmiin näin kauniista sydäntalven kuvauksesta, kiitos! Voin ihan tuntea sellaisen ilman sanojesi vaikutuksesta.
VastaaPoistaKiitos Laura, mukavaa että pidit runostani. :-)
VastaaPoista