sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Runopotpurri

Lapsena minä lauloin heleästi
kaikkien korvien kuulla.

Nyt laulan vain mielessäni
kun usva-aamu aukeaa auringoksi
kun yön samettiportti
sulkeutuu juovaksi horisonttiin.

Kun kaunis lintu hopeasiipinen
lehahtaa ylläni lentoon.

                                        


..............................


Luonasi
ja luotasi pois;

Myrsky
musertaa maita
saa sementin halkeamaan

Murtaa padot
sulattaa sydänjäät.

Kaksi pyörteessä;
Uimataidottomat
haaksirikkoutuvat ymmärryksen saarelle.


                                         

-----------------

Ymmärrys siitä miksi elän
tuli vastaan eräänä sateisena yönä
kun ikkuna oli jäänyt auki.

Kun hiljaisuus tiivistyi iholleni kuin muuriksi
tajusin etten voi elää ellen tunne

En voi hengittää
ellen kuule hengitykseni kaikua.


                                        

------------------

Joka ikinen yö
minä olen
valkosiipinen lintu;

En saa kiinni pilviä
mutta pääsen korkeammalle kuin ajatus.

                                      


-----------------

Ei minulla ole vieläkään
sitä hopeista taikasauvaa
jolla taikoisin pois
kyyneleet eksyneiden silmistä.

On vain nämä kädet
jotka annan maljaksi
janoisten juoda.

                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti