Katu täynnä ihmisiä
muovi-ihmisiä
joista yksikään ei katso minuun.
Hetkinä
kun nykyisyys pysähtyy
tahtoisin olla lintu
pyyhkäistä siivelläni ajan unohduksiin.
Ehkä minullakin jo
kasvot alkavat kovettua
ja silmät muuttua nuken silmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti