Metsässä
tuuli vaeltaa puusta puuhun
tuuli veltaa sanasta sanaan
ja tämä hiljaisuuden kaikiu
tiivistyy minuun
joka olen hiljaisuus.
Sanaton on sävel
jolla herätän henkiin
pimeyden silmät.
Minä olen yö
ja minussa on
tuhat pakenevaa valonsädettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti