Kuoleman soidintanssi

Kuolema on syvä hypnoosi
jota pelkäämme mutta johon pyrimme
tai saavumme huomaamatta vaikka emme tahtoisi

Elämä on kuoleman soidintanssi
jossa pörhistämme höyhenemme
jotta sielumme olisi kaunis ja hohtaisi väreissä
taivaan porteilla;

Jotta erottuisimme niistä jotka eivät yrittäneet
vaan ajelehtivat vuodesta toiseen
hiipivät harmaina seiniä pitkin
ja keräsivät materiaa viisauden sijasta

Kuolemalla ei ole vaihtohtoja
se tulee vääjäämättä
mutta unenkaltaisena se sysää meidät päättymättömään tyhjiöön
joka ei hylkää
vaikka juoksisimme sitä pakoon.

Kuolema on aallonmurtaja
jonka kärjessä me keikumme
veroen vajoamasta aallokoihin
varoen vajoamasta ikuiseen tyhjiöön joka voi paljastua paratiisiksi jossa enkelit
laulavat kauniisti puiden latvoissa
ja harmoniaa voi koskettaa kädellä; Luoda ajatuksillaan maisemia
levittää värejä mielen siveltimellä.

Kuolema on syvä hypnoosi
jonka sylissä meillä on turvallista kellua
jonka syliin meillä on turvallista vajota.